RASTIT KIEHTOVAT ENTISTÄ USEAMPIA - MIKSI?
Suunnistuksen monipuolisuus – järjen ja kunnon jatkuva tasapainottelu – vetävät yhä enemmän väkeä metsiin juoksemaan, kävelemään tai pyöräilemään rastien perässä. Toista tuhatta eri-ikäistä ja –kuntoista ryntää viikoittain uusmaalaisiin metsiin tyydyttääkseen löytämisen haluaan ja luonnossa liikkumisen tarvettaan. Rasteilla tapaamme juuri koulunsa aloittaneita tai jo pitkään eläkkeellä olleita, ensimmäistä kertaa mukaan tulleita tai suunnistusmaailman huipulla olevia Marika Mikkoloita tai Jani Lakasia.
Suunnistus tekee meistä tasa-arvoisia, sillä jokainen meistä tekee virheitä ja tuntee itsensä välillä tosi tyhmäksi. Siinä onkin ehkä osa lajin viehätyksestä, sillä opimme joka kerta jotakin uutta ja saamme tehdä sen omassa rauhassamme kenenkään pilkkaamatta. Tosin aikahan voi paljastaa harharetkemme, mutta silloinkin meillä on tarjolla tukku hyviä selityksiä. Kompassi ei toiminut, kartta ei täsmännyt, toinen suunnistaja harhautti, hirvi juoksutti väärään suuntaan tai hyvä sienipaikka pysäytti. Ja ainahan voi sanoa, ettei aikaa tarvitse ottaa.