Hölkkä- ja maratoninnostus valtasi Suomen 1970-luvulla. Uusiseelantilainen valmentaja Arthur Lydiard toimi Suomessa vuosina 1967-1969. Hän korosti pitkillä juoksulenkeillä saavutettavan kestävyyskunnon merkitystä. Hänen oppiensa myötä pitkäkestoiset juoksuharjoitukset tulivat niin kilpajuoksijoiden kuin harrastelijoidenkin ohjelmaan.
Suomessa alettiin järjestää suurille massoille tarkoitettuja niin sanottuja hölkkäkilpailuja, joiden olennaisena osana oli kaikille osallistuneille juoksusuorituksesta annettu mitali. Juoksijat keräsivät mitaleita, ja juoksujen järjestäjät houkuttelivat osallistujia toinen toistaan hienommilla ja erikoisemmilla mitaleilla.
Uraa uurtava hölkkä oli Nurmijärveltä Helsinkiin maastopolkuja pitkin juostu, 30 kilometrin mittainen Impivaaran juoksu, jota järjestettiin vuosina 1967 – 1981.
Pääkaupunkiseudulla tätä seurasi 20-kilometrinen Pääkaupunkijuoksu vuonna 1974.
Pian kuntoilijat totesivat, että jopa maratonin juokseminen on tavalliselle harrastelijalle mahdollista. Niin syntyivät massamaratonit, ensin ulkomailla esimerkiksi New York City Marathon 1970 ja Stockholm Marathon 1979.
Helsingin Jyryssä alettiin pohtia suuren kaupunkimaratonin järjestämistä Helsingissä. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin ehkä sen suurisuuntaisuuden vuoksi. Niinpä Helsingin suureksi kaupunkimaratoniksi tuli Suomen Urheiluliiton ja kolmen urheiluseuran (Helsingin Kisa-Veikot, Viipurin Urheilijat, Helsingin Poliisivoimailijat) järjestämä Helsinki City Marathon, joka juostiin ensimmäisen kerran vuonna 1981.
AKI LOIKKASEN ALOITE
Aikoinaan Jyryn parhaisiin mailereihin kuulunut Aki Loikkanen toimi 1970- ja 1980-luvuilla aktiivisesti valmentajana ja halusi uudistaa seuraa monin tavoin.
Kaupunkimaratonin sijaan Aki Loikkanen ideoi toisenlaisen juoksutapahtuman Helsingin keskustaan. Hän kertoi ”Töölönlahden ympärijuoksu” -ajatuksestaan Kansan Uutisissa tammikuussa 1976 sekä toimittamassaan Jyryläinen-lehdessä 23.1.1976:
”Töölönlahden ympärijuoksusta … on tulossa melkoinen tapahtuma seuramme toiminnassa. … Hankkeen peruslähtökohtana oli löytää paras mahdollinen kaupunkijuoksualue keskustasta. Pienikin vilkaisu Helsingin karttaan osoitti … Töölönlahden rantojen ylivoimaisuuden entisiinkin verrattuna. Maasto on ihanteellinen. Juoksurata on leveä, ei ole katujen ylityksiä, lähtöpaikka on ihanteellinen, reitin pituus sopiva jne. … Ympärijuoksu käydään nimikkokilpana. … Vuonna 1977 kilpailu on seuramme 75-vuotisjuhlan osa. Nimikkohenkilöt löytyvät Helsingin Jyryn historiasta ja nykypäivästä. Eläintarhanlahden ja Töölönlahden salmi ylitetään lyhyen ponttoonisillan avulla. … Töölönlahden ympärijuoksu ei toimi rahankeruutilaisuutena. … Ensiaputurva pyritään järjestämään koko reitin alueelle. … Kuulutus on tarkoitus järjestää lautalta tai veneestä lahdelta. … Reitin reunalla yleisö on koko ajan aitiopaikalla juoksijoihin nähden. ….”
Aivan kaikkia näitä visioita ei saatu toteutettua, eikä Jyryn yleisurheilujaosto järjestänyt Töölönlahden ympärijuoksua osana seuran 75-vuotisjuhlia vuonna 1977. Ensimmäinen juoksu järjestettiin vasta vuonna 1979.
Töölönlahden ympärijuoksun, josta vuosina 1982-1984 käytettiin myös englanninkielistä nimeä ”Rounding the Töölö Bay”, piirteet vaihtelivat vuodesta toiseen tapahtuman neljännesvuosisataisen historian kuluessa vuosina 1979-2003. Niin päivämäärä, kilpailumatkat (pienet reittimuutokset), lajit ja sarjat (kilpajuoksu, hölkkä, kävely, lapset, aikuiset), osanottajamäärät, oheistapahtumat, tapahtuman tukijat (mainostajat, materiaalitoimittajat), palkinnot (osanottomitali, sijoituspalkinnot, arvontapalkinnot), talous, toimitsijamäärät, muiden jaostojen osallistuminen (kilpailijoina, toimitsijoina), tiedottaminen kuin tekniset järjestelytkin (aikataulu, ratamerkinnät, rakennelmat, kilpailutoimisto, pukuhuonejärjestelyt, kilpailunumerot, ajanotto, kierroslaskenta, maaliintulojärjestyksen kirjaaminen, palkintojenjako) kokivat monia eri vaiheita.
Loppujen lopuksi tapahtumaa ei milloinkaan saatu oikein taloudellisesti kannattavaksi. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Jyryn yleisurheilujaosto joutuikin aina vuosittain äänestämällä päättämään seuraavan vuoden juoksun järjestämisestä. Myös 1990-luvulla Töölönlahtea kiertävälle kevyen liikenteen väylälle rakennettu, kävelijät ja pyöräilijät erottava kivikoroke oli jatkuvana hankaluutena ja vaaran aiheuttajana.
VUOSI 1979
Suuren juoksutapahtuman järjestämistä oli siis Jyryssä pohdittu jo usean vuoden ajan. Silti ensimmäinen Töölönlahden ympärijuoksu pantiin pystyyn aika hätäisesti. Esimerkiksi juoksun päivämäärä ja lajivalikoima muuttuivat viime hetkillä.
Jyryn yleisurheilujaoston 1.3.1979 laaditussa vuoden 1979 toimintasuunnitelmassa Töölönlahden ympärijuoksua ei vielä lainkaan mainita. Ensimmäinen arkistomerkintä on yleisurheilujaoston toimikunnan kokouksesta 5.4.1979: ”Töölönlahden ympärijuoksu. Anomus lähetetty viranomaisille.”
Yleisurheilujaoston toimikunnan kokous 3.5.1979: ”Ensimmäinen juoksu järjestetään 23.9.1979. Luvat saatu kiinteistövirastolta sekä valtionrautateiltä. Poliisilupa puuttuu vielä.”
Tarvittavista henkilöresursseista ei ensimmäisen juoksun alla ollut kovin realistista käsitystä. 31.5.1979 pidetyn kokouksen mukaan toimitsijoita arveltiin tarvittavan seuraavasti: kilpailun johtaja, lähettäjä, kuuluttaja, 3 ajanottajaa, 2 sihteeriä, kierroslaskija, 3 reitinvalvojaa ja reitinmerkitsijää. Sitä vastoin joinakin myöhempinä vuosina suunnitelmissa katsottiin, että toimitsijoita piti olla lähes sata, jotta tapahtuma saataisiin vietyä asiallisesti läpi.
Heinäkuussa juoksun päivämäärä oli jostakin syystä vaihtunut. Yleisurheilujaoston toimikunnan kokous 26.7.1979: ”Päätettiin anoa piiriltä Töölönlahden juoksua piirikunnalliseksi kilpailuksi 30.9.1979. Matkat ja sarjat: miehet 2 kierrosta (n. 4 km), miehet 6 kierrosta (n. 12 km), naiset 2 kierrosta (n. 4 km), P-14 1 kierros (n. 2 km), T-14 1 kierros (n. 2 km). Todettiin, että vielä oltava yhteydessä järjestyspoliisiin ja Töölönrannan kahvilaan. Kilpailujen järjestelytoimikuntaan valittiin Keijo Kouvonen, Aki Loikkanen, Esko Meriluoto, Outi Seppälä, Rainer Sundman ja Veikko Voutilainen. Kokoonkutsujana Aki Loikkanen.”
Yleisurheilujaoston toimikunnan kokouksessa 6.9.1979 päätettiin, että juoksun pääjärjestelijänä toimii Aki Loikkanen. Ennakkoilmoittautumiset tapahtuivat maksamalla 5 markan osanottomaksu Outi Seppälän pankkitilille.
Vuoden 1979 juoksun tuloksista ilmenee, että kilpailumatkat oli saatu tarkistusmitattua siten, että 1 kierroksen kilpailu oli pituudeltaan 2,14 km, 2 kierroksen kilpailu oli 4,28 km, 6 kierroksen kilpailu oli 12,84 km, ja 12 kierroksen kilpailu oli 25,68 km. Ohjelmassa oli siis myös 12 kierroksen juoksu (25,68 km) miehille. Milloin tämän juoksumatkan mukaan ottamisesta oli päätetty, ei ilmene mistään pöytäkirjasta.
Yhteensä juoksussa kirjattiin 27 maaliin tullutta kilpailijaa.
Kilpailumatkojen perusteella vuoden 1979 juoksujen lähtö ja maali sijaitsivat samassa paikassa. Nimittäin mitään lähtösuoran ja loppusuoran aiheuttamaa pidennystä ei ollut, toisin kuin myöhempinä vuosina.
Ensimmäisen juoksun järjestelyjen hät’hätäisyys näkyi palkintokysymyksessä. Yleisurheilujaoston toimikunnan kokouksessa 31.5.1979 oli päätetty, että juoksussa jaetaan palkintoja. Aki Loikkaselle oli annettu tehtäväksi hankkia aikuisten palkinnot ja Esko Meriluodolle lasten palkinnot. Palkinnot sai laskuttaa jaoston rahastonhoitaja Osmo Tuorilalta. Ilmeisesti palkintojenjakoa ei kuitenkaan saatu juoksun yhteydessä aikaan, sillä yleisurheilujaoston toimikunnan kokouksessa 4.10.1979 todettiin, että Töölönlahden ympärijuoksusta ei ollut vielä jaettu palkintoja eikä niitä ollut vielä edes hankittu. Vielä joulukuussa osanottajat soittelivat Jyryyn peräten puuttuvia palkintojaan. Miten palkintoasiassa lopulta kävi, sitä dokumentit eivät kerro.
OSANOTTAJIEN MÄÄRÄ ERI VUOSINA
KILPAILUMATKAT, LAJIT JA SARJAT
Tapahtuman juoksu- ja kävelymatkat ja ikäsarjat olivat jatkuvassa muutoksessa, kun pyrittiin löytämään yhdistelmä, joka innostaisi mahdollisimman monia liikunnan harrastajia osallistumaan.
Ensimmäisenä vuonna (1979) siis kilpailtiin neljällä eri juoksumatkalla (2,14 – 25,68 km). Naisilla, miehillä, 14-vuotiailla tytöillä ja 14-vuotiailla pojilla oli omat sarjansa.
Seuraavana vuonna (1980) pisimmäksi juoksumatkaksi vakiintui 15 km. Tämä matka juostiin kahtena eri lähtönä, joissa yhdessä olivat alle 60 minuutin loppuaikaan tähtäävät ja toisessa yli 60 minuutin loppuaikaan tähtäävät juoksijat. Pitkä matka oli kuitenkin vain miesten välinen, naiset saivat tyytyä kilpailemaan neljän kilometrin juoksussa.
Vuonna 1981 hitaamman ja nopeamman 15 km:n lähdön tavoiteaikaraja muutettiin 65 minuuttiin.
Kävely otettiin mukaan vuonna 1982, sillä kävelyn harrastajat (muiden muassa Jyryn oma Vilho Loppukaarre) kaipasivat lisää kilpailumahdollisuuksia. Tuona vuonna naiset pääsivät paitsi kävelemään kuutta kilometriä myös juoksemaan pisintä, 15 km:n matkaa. Hitaamman ja nopeamman lähdön tavoiteaikaraja palautettiin jälleen 60 minuuttiin.
Vuonna 1983 valikoimaa laajennettiin edelleen. Nyt myös tytöt ja pojat (alle 14 v.) saivat kilpailla kävelyssä. Eivätkä nuorten juoksut enää rajoittuneet 14-vuotiaisiin, vaan myös 16-vuotiaille järjestettiin omat kilpailut.
Seuraavat lajimuutokset tehtiin vuonna 1985. Pitkän juoksumatkan jakamisesta kahteen eri lähtöön tavoiteajan perusteella luovuttiin. Sen sijaan naisille ja miehille järjestettiin yhteinen 15,4 km:n ”hölkkäsarja”. Ikämiehet saivat lisäksi kilpailla yli 40-vuotiaitten ja yli 50-vuotiaitten sarjoissa 15,4 km:n matkalla. Näin lajivalikoima oli kasvanut jo 13:een.
Seuraava muutos oli 15,4 km:n joukkuekilpailun sisällyttäminen ohjelmaan vuonna 1988. Tosin mukaan saatiin vain yksi täysi nelihenkinen joukkue.
Kolme vuotta myöhemmin (1991) joukkuekisassa oli mukana ’peräti’ viisi joukkuetta. Uutena, kertaluontoisena lajina oli Nälkäpäiväkävely ja -hölkkä, jossa sai taivaltaa oman kunnon mukaan 2,4 – 6,7 km.
Vuonna 1993 kilpailumatkoiksi vaihdettiin 10 ja 5 kilometriä niin juoksuissa kuin kävelyissäkin. Tapahtuman ajankohtaa aikaistettiin parilla kuukaudella heinä-elokuuhun. Tämä rakenne säilyi juoksun historian loppuun saakka eli vuoteen 2003.
Laji-, matka- ja sarjavalikoiman laajentamisella ei saavutettu sellaista osanottajamäärän lisäystä kuin toivottiin. Tosin eniten osanottajia, 229, kirjattiin vuonna 1982, jolloin kävely oli ensimmäisen kerran ohjelmassa.
Toiseksi eniten osanottajia, 216, oli vuonna 1985, jolloin ohjelmaan olivat tulleet ikämiesten juoksukilpailut. Osanottajamäärä väheni pysyvästi sataan tai alle sadan, kun Töölönlahden ympärijuoksu järjestettiin kesäaikaan viiden ja kymmenen kilometrin matkoilla vuosina 1993-2003. Osanottajamäärän vähenemisen saattoivat tosin aiheuttaa muutkin tekijät kuin matkat, sarjat ja kalenteriajankohta.
TAPAHTUMAN TEKNINEN TOTEUTUS
Vuoden 1990 tapahtumassa olivat käytössä Jyryn suunnistajien toimittamat radiopuhelimet maalipaikalla ja reitin varrella.
Kilpailijoiden ajat otettiin käsikelloilla, sillä sähköisen ajanottojärjestelmän laskettiin tulevan liian kalliiksi.
Vuonna 1988 osanottajat, maaliintulojärjestykset, ajat ja tulokset kirjattiin käsin Suomen Hiihtoliiton ja Suomen Suunnistusliiton lomakkeille. Suunnistusliiton maaliintulojärjestyslipukkeita käytettiin myös 1989.
Vuosina 1990 ja 1991 otettiin käyttöön itse laaditut lomakkeet. Vuosina 1993-2003 kuitenkin luovuttiin erillisistä lipukkeista ja lomakkeista, ja niin ajat kuin järjestyskin kirjattiin yksinkertaiseen ruutuvihkoon.
Monena vuonna kuulutus- ja musiikkilaitteet toi paikalle ja niitä hoiti Lauri Vesterinen.
Kilpailutulokset pyrittiin monistamaan maalipaikan ilmoitustaululle, ja joinakin vuosina tulokset myös postitettiin osanottajille.
Kilpailijoiden pukeutumistilana oli yleensä joko teltta ja/tai Uimastadion. Vuonna 1990 juoksun pukeutumistiloja oli sekä Stadionin pohjoiskaarteessa että Kisahallissa. Vuosina 1993-1998 kilpailijat joutuivat käyttämään Eläintarhan urheilukentän pukeutumistiloja, jotka siis sijaitsivat varsin kaukana kilpailupaikalta. Finlandia-talosta ei yrityksistä huolimatta saatu pukeutumistilaa. Tapahtuma-alueella kilpailijoiden ja toimitsijoiden käytössä oli vuokrattuja Bajamaja-käymälöitä.
Kuljetuksiin saatiin autoja Juhani Nikkilän Fenet Oy:ltä ja Lauri Maijalan Ruostumaton Pelti Oy:ltä. Fenet Oy:n kuorma-auton takanostolava toimi myös kuuluttamon lavana.
PALKINNOT
Osanottomitali
Töölönlahden ympärijuoksun mitalin suunnitteli taiteilija Juha Goman. Mitali jaettiin kaikille maaliin tulleille ilmeisesti vuosina 1981-1992. Saadun palautteen perusteella mitalia pidettiin hienona ja keräämisen arvoisena, vaikka joissakin muissa hölkissä saatettiin jakaa isompia ja komeampia mitaleita.
Töölönlahden ympärijuoksusta ja sen mitalista kerrotaan Sven E. Lindqvistin teoksessa Mitalin kiilto – Suomen kuntourheilumitalit 1981-1985, ISBN 951-26-3242-X.
Vuonna 1986 kaikki maaliin päässeet saivat osanottomitalin lisäksi taskulaskimen.
Vuonna 1994 Jyryn yleisurheilujaosto teki päätöksen, että vuosina 1994-1996 osanottajille jaetaan Jyryn tunnuksella varustettu mitali. Vuonna 1994 tuo mitali oli pronssinvärinen, vuonna 1995 hopeanvärinen ja vuonna 1996 kullanvärinen.
Kiertopalkinnot
Vuonna 1990 Postipankki lahjoitti kiertopalkinnon sekä miesten että naisten pitkän juoksumatkan voittajalle. Tuona vuonna miesten kiertopalkinnon sai Pakilan Visan Harri Hänninen ja naisten kiertopalkinnon Viipurin Urheilijoiden Hanna Nikkanen.
Sijoituspalkinnot
Lajien ja sarjojen kolmelle parhaalle annettiin palkinnot. Lisäksi vuonna 1990 Osuusliike Elanto lahjoitti nuorten sarjojen voittajille 100 markan lahjakortin.
Arvontapalkinnot
Useimpina vuosina osanottajien kesken arvottiin erilaisia palkintoja. Joinakin vuosina lahjoittajilta saatuja arvontapalkintoja oli tarjolla hyvinkin suuri määrä. Arvontapalkintoja lahjoittivat muiden muassa Paavo Nenonen ja Juhani Nikkilän Fenet Oy. Vuosina 1993-2003 arvontapalkintoja saatiin myös Työväen Urheiluliitosta, ja Juoksija-lehti lahjoitti palkinnoiksi lehden numeroita.
Vuonna 1980 arvottiin kaikkien kilpailunumeronsa palauttaneiden kesken matkatelevisio, nuorten kesken kvartsikello ja naisten kesken kaulakoru.
Vuosina 1989 ja 1990 arvonnan pääpalkintona oli Oy Lomamatkojen lahjoittama Jugoslavian laskettelumatka yhdelle hengelle. Vuonna 1989 palkinnon voitti espoolainen Minna Koskinen, joka kertoo matkakokemuksistaan seuraavan vuoden juoksun ohjelmalehtisessä.
Vuonna 1990 Jugoslavian matkapalkinnon voitti Helsingin Toimiupseerien Heino Koistinen.
Vuonna 1991 arvonnan pääpalkintona oli Lomamatkojen lahjoittama viikon matka Benidormiin Espanjaan. Matkan voitti ICI-Pharma Oy:n Outi Paananen.
TULOKSIA JA POIMINTOJA KILPAILUJEN TIIMELLYKSESTÄ
Ensimmäisen Töölönlahden ympärijuoksun tuloksissa huomio kiinnittyy naisten kahden kierroksen juoksun voittajaan Aila Holappaan, joka oli sittemmin Viipurin Urheilijoiden väreissä voittamassa Suomen maastojuoksumestaruuskilpailuissa joukkuemestaruuden. Alle 14-vuotiaiden poikien juoksussa nähtiin maratoonari Raimo Tikan lahjakkaat juoksijapojat Risto (myöhemmin 3000 metrin esteet 8.49) ja Rauno.
Vuosina 1980 ja 1981 miesten pitkälle matkalle osallistui ultramaratoonari Juhani Salmi, joka ennen Töölönlahtea vuonna 1981 oli kesäkuussa juossut 100 km aikaan 7.44.13, joka oli sen vuoden kärkitulos Suomessa.
Tuona vuonna miesten 4,5 km:n juoksun voitti tuleva huippujuoksija Harri Hänninen kuukautta alle 18-vuotiaana.
Vuonna 1982 ensimmäisen kerran mukaan otetut kävelymatkat kiinnostivat heti muutamia Suomen parhaista kävelijöistä. Naisten 6 km:n kävelyn voittajasta Helena Åströmistä tuli muutamana seuraavana vuonna moninkertainen Suomen mestari ja maaotteluedustaja, ja miesten voittaja Matti Katila oli jo tuolloin Suomen mestari.
Vuonna 1983 alle 14-vuotiaitten poikien 2,4 km:n kävelyn voitti muuan Valentin Kononen. Hänestä tuli sittemmin 50 km:n kävelyn maailmanmestari.
Vuoden 1986 Töölönlahden ympärijuoksussa nähtiin monta huippu-urheilijaa. Mirva Hämäläinen voitti naisten kävelyn voitettuaan samana vuonna Suomen mestaruuden. Toinen Töölönlahdella esiintynyt Suomen mestari oli maratoonari Pertti Tiainen. Tulevia Suomen mestareita olivat puolestaan miesten kävelyn voittanut Kari Ahonen ja ylivoimaisesti alle 16-vuotiaitten poikien 4,6 km:n juoksun voittanut Santtu Mäkinen, josta tuli viisinkertainen Suomen mestari kestävyysjuoksussa.
Vuonna 1990 miesten 15,4 km:n juoksun voitti Harri Hänninen uudella reittiennätyksellä. Samoin uuden reittiennätyksen teki Santtu Mäkinen 4,6 km:n matkalla.
Vuonna 1995 miesten 10 km:n juoksun voitti Helsingin Jyryn Juhani Meskanen, joka myös oli Töölönlahden juoksun viimeisten kymmenen vuoden kilpailujärjestelyjen kantava voima.
Vuonna 1997 miesten 10 km:n juoksun voitti Petri Saavalainen, josta myöhemmin tuli kolminkertainen maratonjuoksun Suomen mestari.
Vuonna 1998 miesten 10 km:n nopein oli 40-vuotiaitten sarjassa juossut Yhdistyneen kuningaskunnan Suomen sotilasasiamies Glen Grant. Hän oli juoksun aikaan 45-vuotias, mutta oli aikoinaan juossut 1500 metriä ajassa 3.38.05.
Vuonna 2001 naisten 10 km:n juoksussa tuli kolmanneksi Anne-Mari Koskinen (myöhemmin Hyryläinen), josta sittemmin tuli Suomen maratonedustaja Olympialaisiin.
Juhlavuonna 2002 miesten 10 km:n juoksun kärjessä olivat Lahden Ahkeran kenialaiset juoksijat.
Viimeinen Töölönlahden ympärijuoksu vuonna 2003 sai paljon julkisuutta, kun siihen osallistui Saksan ulkoministeri Joschka Fischer. Jyryn urheilupaitoihin sonnustautuneina hän ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja juoksivat 10 km:n matkan rintarinnan. Matkan voitti Helsingin-Kisa-Veikkojen Simo Wannas ajalla 31.05. Ministereiden kanssa kisasivat myös jyryläiset Pasi Häkkänen, Markus Hotakainen, Juhani Rajala, Jouko Parviainen, Pentti Hyttinen, Liviu Petrila ja Teuvo Meskanen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen puolisona tunnetuksi tullut Jarkko Siltakorpi.
Vuosien varrella Töölönlahden ympärijuoksuun osallistuneita muita julkisuuden henkilöitä ovat viulutaiteilija Lajos Garam, professori Jeja-Pekka Roos (kirjoittanut mm. kirjan Maratonmiehen elämä), työturvallisuusasiantuntija, laulaja Martti Launis ja kansanedustaja Kari Uotila.
Ahkerimpia Töölönlahden kiertäjiä näyttävät olleen jyryläiset juoksijat Pentti Hyttinen, Erkki Tuomioja ja Osmo Tuorila sekä Jyryä ja myöhemmin Sporttiveteraaneja edustanut kävelijä Vilho Loppukaarre ja Koivupään Visaa ja Rajakylän Urheilijoita edustanut kävelijä Kalevi Huuskonen.
KILPAILUTAPAHTUMAAN OHEISOHJELMAA
Juoksun yhteydessä alettiin pian järjestää myös muuta ohjelmaa, jossa nostettiin esiin yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja.
Vuoden 1980 juoksussa korostettiin Töölönlahden luonnon suojelemisen tärkeyttä.
Tuolloin ja seuraavina vuosina Helsingissä käytiin kamppailua niin kutsutun Vapaudenkadun toteuttamista vastaan. Katusuunnitelman katsottiin vaarantavan Töölönlahden luonto- ja virkistysarvot.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys piti 26.4.1981 Töölönlahti-tapahtuman Töölönlahden suojelun puolesta. Tapahtumassa Jyryn puheenjohtaja Jouni Salminen piti puheenvuoron, jossa hän esitti Jyryn tuen tilaisuuden vaatimuksille Vapaudenkatu-hankkeen hylkäämiseksi, Töölönlahden vedenlaadun parantamiseksi ja oopperatalon sijoittamiseksi silloiselle tavararatapihalle Sokeritehtaan tontin sijaan. Hän myös kertoi syksyllä järjestettävästä Töölönlahden ympärijuoksusta, jonka tunnus olisi ”Elävän Töölönlahden puolesta”.
Töölönlahden ympärijuoksussa syksyllä 1981 Töölö-Seura, Kampin Asukasyhdistys ja Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistys esittelivät ajatuksiaan Helsingin keskustan kehittämisestä. Puheenvuoroissaan ne tuomitsivat viheralueiden nakertamisen liikenneväylillä ja monumentaalirakennuksilla. Yleisö allekirjoitti ahkerasti adressia, jossa vastustettiin suunniteltua Vapaudenkatua.
Vuoden 1981 juoksun jälkeen järjestäjät saivat kirjeen Matti Vesteriseltä, joka oli juoksussa edustanut Helsingin Satamarakentajien ammattiosastoa. Kirjeessään Matti Vesterinen antoi kiitosta hienosta tapahtumasta, joka toi yhteen kuntourheilun, luonnonsuojelun ja ammattiyhdistystoiminnan. Lisäksi hänellä oli paljon ajatuksia tapahtuman edelleen kehittämiseksi. Harva taisi tuolloin aavistaa, että Matti Vesterisen innostus tulisi seuraavana vuosikymmenenä johtamaan hänet yhdeksi Töölönlahden juoksun järjestelyjen tukipilareista.
Vuonna 1990 voitiin todeta, että Kamppi-Töölönlahden osayleiskaavan ja Vapaudenkadun ympärillä käyty kamppailu oli päättynyt Töölönlahden kannalta onnellisesti. (Katso Erkki Tuomiojan kirjoitus vuoden 1990 ohjelmalehtisessä.)
Vuonna 1982 pidettiin Hesperian puistossa rauhantapahtuma valokuvanäyttelyineen yhdessä rauhanjärjestöjen kanssa.
Vuonna 1991 Töölönlahti-tapahtuma järjestettiin Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäiväkeräyksen merkeissä. Ylimääräisenä liikuntalajina oli Nälkäpäiväkävely ja -hölkkä.
Monena vuonna (1989, 1990, 1991) kilpailijoita ja yleisöä viihdytti Toimela Brass ‑orkesteri. Myös Jyryn naisvoimistelijoiden esityksistä saatiin usein nauttia.
JYRYN JA PUNAISEN RISTIN ISO PANOSTUS VUONNA 1991
Vuoden 1990 juoksun jälkeen heräsi ajatus hyväntekeväisyysyhteistyöstä Punaisen Ristin kanssa. Alustavasta keskustelusta SPR:n Kari Kuuskosken kanssa selvisi, että yhteistyö sopisi hyvin, sillä terveet elämäntavat sopivat SPR:n kuvaan, ja SPR oli etsinytkin yhteistyökumppaneita mm. liikuntatapahtumista. Yhtenä ehdokkaana oli ollut Naisten Kymppi, mutta suunnitelma peruuntui, kun SVUL osti Naisten Kympin. Kari Kuuskoski kertoi myös Lahdessa järjestetystä massaliikuntatapahtumasta, jossa SPR oli mukana.
Kyseinen liikuntatapahtuma oli Nälkäpäivä-juoksu, jonka Lahden Urheilijat oli järjestänyt yhdessä SPR:n kanssa jo neljän vuoden ajan. Tapahtumaan oli kuulunut Nälkäpäivä-juoksu ilman ajanottoa, tuloksia ja palkintoja (osallistujat saivat tarran ja SPR:n muistiinpanomapin); osanottajia oli ollut 600-800. 100 markan osanottomaksu meni kokonaisuudessaan SPR:lle. Lahden Urheilijat saivat tulot muista tilaisuuksista (gaala-ilta, teatteriesitys, kirkkokonsertti, yksi lähtö raveissa, torilla Nälkäpäivä-leivän myyntikoju). SPR osallistui mainoskuluihin. Nälkäpäivä-juoksuun liittyi myös haastekampanja paikallislehdessä ja paikallisradiossa. Kampanjaa toteutettiin noin kuukauden ajan ennen juoksutapahtumaa.
Jyryn yleisurheilujaosto päätti kokeilla yhden vuoden ajan yhteistyötä SPR:n kanssa. Ensimmäinen neuvottelu pidettiin SPR:n keskustoimistossa 18.1.1991. Alustavasti suunniteltiin, että
- tapahtuman nimi olisi Töölönlahden ympärijuoksu lisättynä jollakin iskulauseella (esim. ”Virkisty, liiku ja osallistu auttamiseen”)
- osanottomaksusta menisi osa SPR:n katastrofirahastolle
- SPR:ltä tulisi henkilöitä suunnitteluun ja paikan päälle (jopa 100), suoramarkkinointia, palkintoja, kojuja, telttoja, muonitusta
- SPR saisi rahaa, jäsenhankintapisteen ja markkinointiraon liikuntaväkeen pääkaupunkiseudulla.
Tämän jälkeen suunnitelmia ja yhteistyösopimusta hiottiin lukuisissa palavereissa sekä telefaksitse että puhelimitse kevään ja kesän aikana. SPR:n neuvottelijat edustivat SPR:n keskustoimistoa, Helsingin ja Uudenmaan piiriä sekä Keski-Helsingin, Kallion ja Töölön osastoja. Jyryn puolesta neuvottelivat Keijo Kouvonen, Esko Meriluoto ja Matti Vesterinen.
Suunnitelmat elivät jatkuvasti: esimerkiksi mahdollisuutta SPR:n yritysosoitteiston käyttöön juoksun markkinointiin palloteltiin pitkään SPR:n sisällä, ennen kuin osoitteiston käyttö lopulta sallittiin. Samaten SPR:n tunnuksen käytön määrittelyä pohdittiin kauan SPR:n piirissä. Muita ilmassa olleita ajatuksia olivat muiden muassa
- kakkuarpajaiset puistossa (Namibia-lipukkeella saisi mitättömän kakkupalan, USA-lipukkeella suuren kakkupalan)
- urheiluvammaesitys (lääkäri tms.)
- ensiapuesitys (SPR)
- SPR:ltä telttoja
- tietoa tapahtumasta SPR:n tapahtumakalentereihin
- haastekampanja jossakin lehdessä ja paikallisradiossa
- ikäihmisten liikuntaesitys.
Taloudellisena tavoitteena oli tukea SPR:n katastrofirahastoa ja Jyryn nuorisoliikuntaa. Jyry luonnosteli yhteistyösopimuksen, jonka lopullisen version kummankin järjestön edustajat allekirjoittaisivat.
Jyryn sisällä lähtökohtana oli saada osanottomaksuista seuralle 12000 mk. Toisaalta lähdettiin siitä, että osanottomaksutuotto jakautuu tasan Jyryn ja SPR:n välillä. Laskettiin, että näiden periaatteiden toteutumiseksi osanottajia pitäisi olla vähintään 255, ja että ohjelmalehtisen ilmoitustuloina pitää saada 10000 mk, ja että kulut eivät nouse yli kaksinkertaisiksi edellisestä vuodesta. Jos näitä ehtoja ei saataisi täytetyiksi, voitaisiin todeta, että yhteistyö SPR:n kanssa ei ollut tuottanut Jyrylle toivottua hyötyä.
Tapahtumaa markkinoitiin lähettämällä kesäkuussa tiedote 995 yritykselle, joiden osoitteet saatiin SPR:n yritysrekisteristä. Lisäksi tehtiin vielä uusi postitus 500 yritykselle elokuussa. SPR:n Keski-Helsingin osastolla oli tiedotuspiste Finlandia-talon luona 8.9., jossa SPR:n autosta jaettiin mehua ja tiedotteita. Haastekampanja toteutettiin Alueuutisten ja, vähäisemmässä määrin, Radio Ykkösen kanssa. Kaikkiaan haastekampanja jäi vaisuksi: 19.8. mennessä kirjattiin vain kuusi haastetta. Alueuutisissa julkaistuista haasteista mainittakoon:
- ”Matti Pöhö haastaa Kari Ahosen ja Valentin Konosen Töölönlahden kävelyyn.
- ”SPR:n Keski-Helsingin osaston ensiapuryhmä haastaa muut Helsingin ensiapuryhmät Töölönlahden ympärijuoksuun.”
- ”Metallin ammattiosasto 41 haastaa Metallin ammattiosasto 5:n Töölönlahden ympärijuoksun joukkuekilpailuun.”
Juoksua koskevia ilmoituksia, tiedotteita ja kirjoituksia julkaistiin monessa SPR:n lehdessä.
SPR toi tapahtuma-alueelle ainoastaan oman infotelttansa. (Toimistoteltta saatiin poliisilta ja lähtöalueen teltat Jyryn suunnistajilta.). Alueelle rakennettiin luontopolku-tyyppinen Nälkäpolku, johon SPR pystytti 5-6 rastia ja Jyry 2 rastia. SPR:ltä tuli tilaisuuteen ilmainen ensiapuryhmä ja arvontapalkintoja sekä osanottomitalin yhteydessä jaettu SPR:n tarra. SPR:n Keski-Helsingin osasto toteutti ikäihmisten liikuntaesityksen. Jyryn naisosasto piti tapahtuma-alueella puffettia.
Juoksu tuotti Jyrylle 5428,88 mk ja SPR:lle 8225,00 mk. Jyryn tulot siis jäivät huomattavasti tavoitteeksi asetetusta 12000 mk:sta. Osanottajiakin oli vain 154, mikä oli varsin vaatimaton määrä Lahden Urheilijoiden vastaavaan tapahtumaan verrattuna. Oli pakko todeta, ettei Jyryn ja SPR:n mittava panostus ollut kantanut toivottua hedelmää kummallekaan organisaatiolle. Niinpä yhteistyö jäi yhden vuoden mittaiseksi kokeiluksi.
TALOUDELLISET TUKIJAT
On luonnollista, että jyryläisten omat liikeyritykset tukivat kautta vuosien Töölönlahden ympärijuoksua aineellisesti ja ostamalla ilmoitustilaa tapahtuman ohjelmalehtisestä. Tällaisia uskollisia tukijoita olivat muiden muassa Fenet Oy, Fexima Oy, Putkikuja Oy, Ruostumaton Pelti Oy, Hei-Ma Oy ja Lakiasiaintoimisto Paavo Nenonen. Pitkäaikainen ilmoittaja ja palkintojen lahjoittaja oli myös Matkatoimisto Lomamatkat.
Vuonna 1989 tapahtuman päätukijana oli Suomen työväen säästöpankki (tolppajulisteen, haitariesitteiden ja ilmoittautumispankkisiirtolomakkeiden painatus; 50 konttorissa kussakin jaossa 50 haitariesitettä ja 50 pankkisiirtolomaketta).
Pankkitukija vaihtui Postipankiksi vuonna 1990. Tuona vuona Jyryn historialliset palkinnot olivat näytteillä Postipankin Töölön konttorin ikkunassa. Postipankki lahjoitti kiertopalkinnot miesten ja naisten 15,4 km:n juoksuihin sekä karamelleja jaettavaksi kilpailupaikalla lähinnä lapsikatsojille.
Elanto tuli päätukijaksi vuonna 1990. Elanto lahjoitti ruokatarvikkeita vähintään 2000 markan edestä, arvontapalkintoja, neljä sadan markan lahjakorttia nuorten sarjojen voittajille sekä haitariesitteen, tolppamainoksen ja käsiohjelman painatuksen ilmaiseksi Elannon painossa. Elannolta saatuja mehuja jaettiin Töölönlahden ulkoilureitin varrella neljänä viikonloppuna ennen Töölönlahden ympärijuoksua.
Vuonna 1991 Elanto ei jatkanut tukijana. Postipankki jatkoi pankkitukijana samalla tavalla kuin 1990, mutta ei enää suostunut painamaan tililomakkeita ilmaiseksi.
TYÖMYYRÄT ANSAITSEVAT KIITOKSEN
Alkuaikojen suuret visiot eivät vuosien kuluessa oikein toteutuneet. Tapahtuman toteutus jäi aina joiltakin osin puutteelliseksi.
Silti joukko työmyyriä jaksoi vuodesta toiseen puurtaa onnistuneemman tapahtuman aikaansaamiseksi.
Töölönlahden ympärijuoksun ideoijana oli juoksija, valmentaja, lääkäri Aki Loikkanen. Hän toimi vuonna 1979 ensimmäisen juoksun järjestelytoimikunnan kokoonkutsujana ja juoksun pääjärjestelijänä. Hän oli myös tuon tapahtuman kuuluttaja. Aki Loikkanen jatkoi järjestelytoimikunnassa vuonna 1980, ja hänet oli merkitty myös kilpailujen johtajaksi. Aki Loikkasen erimielisyydet seuran johtokunnan kanssa aiheuttivat sen, että jatkossa Aki Loikkanen jäi paljolti pois seuran käytännön toiminnasta ja myös Töölönlahden ympärijuoksusta.
Seuraavien kymmenen vuoden aikana suurimman vastuun tapahtuman järjestelyistä kantoivat Matti Vesterinen ja Esko Meriluoto. Ja viimeisen vuosikymmenen ehdoton primus motor oli Juhani Meskanen.
Muutamat henkilöt hoitivat erityistehtäviä vuodesta toiseen: Veikko Voutilainen lähettäjänä, Vilho Loppukaarre kävelyjen järjestelijänä, Esa Suni ja Juhani Tuominen julkaisujen asemoijina ja latojina, Rauno Silvennoinen puffetin grilli- ja kaasulaitteiden toimittajana ja asentajana sekä Martti Tumanto ilmoittautumis- ja tulostietojen automaattisen käsittelyn vastuuhenkilönä.
Monia muita Töölönlahden aktiiveja vilahtelee järjestelytoimikuntien ja toimitsijoiden nimiluetteloissa:
Järjestelytoimikuntia
- 1979 Keijo Kouvonen, Aki Loikkanen, Esko Meriluoto, Outi Seppälä, Rainer Sundman, Veikko Voutilainen
- 1980 Martti Kiiskilä, Aki Loikkanen, Esko Meriluoto, Reijo Miettinen
- 1984 Markus Syhlman, Kai Ervasti, Juhani Salmi, Teuvo Meskanen, Lauri Maijala
- 1986 Töölönlahti-tehtävien hoitaja Markus Syhlman
- 1987 Markus Syhlman, Lauri Maijala, Paavo Nenonen, Osmo Tuorila, Esa Suni, Rauno Silvennoinen, Veikko Voutilainen
- 1988 vetäjä Matti Vesterinen
- 1989 Mirjam Lintunen, Vilho Loppukaarre, Lauri Maijala, Esko Meriluoto, Paavo Nenonen, Tauno Salama, Esa Suni, Osmo Tuorila, Matti Vesterinen
- 1990 Matti Fager, Mirjam Lintunen, Vilho Loppukaarre, Esko Meriluoto, Paavo Nenonen, Pekka Saarinen, Esa Suni, Matti Vesterinen, Veikko Voutilainen
- 1991 Keijo Kouvonen, Vilho Loppukaarre, Esko Meriluoto, Matti Vesterinen, Veikko Voutilainen
- 1992 Matti Fager, Juha Huti, Vilho Loppukaarre, Esko Meriluoto, Paavo Nenonen, Osmo Tuorila, Matti Vesterinen
- 1999 vetäjä Raimo Heino
- 2000 vetäjä Raimo Heino
- 2001 Raimo Heino, Osmo Tuorila
Toimitsijoita
- 1986 lähettäjä Veikko Voutilainen, kuuluttaja Birgitta Kervinen, järjestyspäällikkö Esko Meriluoto, mitalien lyönti Pekka Saarinen, palkintojenjakaja Eero Autio, kierroslaskenta Esa Suni
- 1989 kilpailun johtaja Matti Vesterinen, kuuluttaja Birgitta Kervinen
- 1990 ylituomari Esko Meriluoto, ratapäällikkö Matti Vesterinen, kuuluttaja Tapio Mettinen, lähettäjä Veikko Voutilainen
- 1991 ylituomari Esko Meriluoto, ratapäällikkö Matti Vesterinen, lähettäjä Veikko Voutilainen, kuuluttaja Tapio Mettinen
- 2001 tietokone Lars Lindholm, lomakkeet ja kuulutus Juhani Meskanen, lehti-ilmoitukset Mirja Vartiainen, reitinvalvojat Paavo Nenonen, rakentaminen, kuljetukset, tavarat ja palkinnot Raimo Heino, Martti Vesamäki ja Osmo Tuorila, kävelyt Vilho Loppukaarre
- 2002 Juoksijan-kalenteriyhdyshenkilöt Osmo Heino ja Matti Vesterinen, juoksun ratamestari Hannu Salonpää, kävelyn ratamestari Vilho Loppukaarre, seuran tapahtuman järjestelykomitea Osmo Tuorila ja Antero Wiiskanta
- 2003 ajanottajat Markus Hotakainen, Kristiina Hotakainen, Marko Seppä ja Juhani Meskanen, tulospalvelussa Heikki Kemppainen ja Olavi Lantela
SATTUMUKSIA
Kommelluksilta ja ikävyyksiltä ei aina vältytty Töölönlahden ympärijuoksun vuosina.
Jyryn johdon ja Töölönlahden ympärijuoksun järjestelijöiden ajatukset eivät aina menneet yksiin. Näin oli erityisesti, jos juoksun tuottaman taloudellisen tappion vuoksi jouduttiin käymään seuran yhteisellä kukkarolla. Pariin otteeseen myös Töölönlahden juoksun lehti-ilmoittelu sai arvostelua seuran johtokunnalta. Esimerkiksi 22.9.1980 johtokunta paheksui sitä, että juoksusta oli pantu maksullinen ilmoitus Helsingin Sanomiin mutta vain ilmainen puffi Kansan Uutisiin. Johtokunta korosti, että seuran viralliset ilmoituslehdet ovat Kansan Uutiset ja TUL-lehti, ja velvoitti yleisurheilujaoston tilaamaan maksullisen ilmoituksen Kansan Uutisiin vain alle viikkoa ennen juoksupäivämäärää.
Yleisönosastokirjoitukset Helsingin Sanomissa tammikuussa 1981 aiheuttivat hetken aikaa sydämentykytyksiä Töölönlahden ympärijuoksun järjestelijöille. Episodista kuitenkin selvittiin säikähdyksellä.
Muutamia päiviä ennen vuoden 1989 Töölönlahden ympärijuoksua Kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä ilmestyi kutsu Ruiskukkajuoksuun, joka pidettäisiin samalla kellonlyömällä ja samalla reitillä kuin Töölönlahden ympärijuoksu. Seuraavalla viikolla Nykypäivä-lehti kertoi, että tapahtumaan osallistui runsas joukko helsinkiläisporvareita, ja että lisäväriä Ruiskukkajuoksulle antoivat samanaikaisesti järjestetyt Helsingin Jyryn viralliset juoksukilpailut. Kävi myös niin, että Töölönlahden ympärijuoksun selostaja Birgitta Kervinen nappasi haastateltavakseen Ruiskukkajuoksuun osallistuneen kansanedustaja Anssi Rauramon. Tämä Birgitta Kervisen tempaus herätti ristiriitaisia tunteita Töölönlahden ympärijuoksun järjestäjien, kilpailijoiden ja katsojien piirissä.
Tähän vuoden 1989 juoksuun Jyry oli vuokrannut Kone-Rent Oy:ltä sähkökaapelin, joka osoittautui vialliseksi. Kaapeli vaurioitti Musiikki-Fazerilta vuokrattuja kuulutuslaitteita, mikä taas aiheutti koko tilaisuuden myöhästymisen aikataulustaan. Tapauksen korvausvaatimukset puolin ja toisin teettivät paljon työtä. Musiikki-Fazer vaati korvauksia Jyryltä. Jyry puolestaan vaati korvauksia Kone-Rent Oy:ltä. Paavo Nenonen auttoi Jyryä laatimaan Kone-Rent Oy:lle kohdistetun kanteen. Asia lienee ollut vielä auki toukokuussa 1990. Jyryn yleisurheilujaoston pöytäkirjoista ei ilmene, miten kiista lopulta päättyi.
Vuoden 1990 juoksua yritettiin kansainvälistää houkuttelemalla juoksijoita Leningradista. Hanke ei tainnut onnistua, koska sikäläisiä kilpailijoita ei tulosluetteloissa näy. Sen sijaan ulkomaanpuhelukuluja Jyrylle kyllä kertyi.
Vuosina 1990 ja 1991 Töölönlahden ympärijuoksun järjestelytoimikunta joutui selvittelemään Maraton-lehden kilpailuilmoitussekaannusta. Lehden kilpailukalenteriin oli aikoinaan tilattu maininta vuoden 1990 Töölönlahden ympärijuoksusta. Lyhyen maininnan hinta piti olla 50 mk täyden 220 mk:n ilmoitushinnan sijasta. Lehti kuitenkin laskutti täyden hinnan, ja yleisurheilujaoston rahastonhoitaja maksoi sen vahingossa. Lehteen oltiin yhteydessä, ja lehti lupasi palauttaa liikaa maksetun määrän. Palautusta ei kuitenkaan kuulunut. Vuoden 1991 kilpailukalenterissa oli jälleen lyhyt maininta Töölönlahden ympärijuoksusta, vaikka tällä kertaa ilmoitusta ei ollut lainkaan tilattu. Lehti kuitenkin karhusi ilmoituksen hintana 250 km, jonka jaosto jälleen vahingossa maksoi. Lehden toimitukseen oltiin vuoden 1991 kevään ja kesän aikana moneen kertaan yhteydessä asiasta. Yleisurheilujaosto ehdotti, että lehti palauttaa Jyrylle vuoden 1990 osalta 170 mk ja vuoden 1991 osalta 200 mk. Tässäkään tapauksessa Jyryn yleisurheilujaoston pöytäkirjoista ei selviä, miten kiista lopulta päättyi.
Vuoden 2002 juoksu oli osa Jyryn satavuotisjuhlallisuuksia, mutta itse juoksu oli surullinen episodi, mikä osaltaan aiheutti sen, että seuraavan vuoden Töölönlahden ympärijuoksu jäi historian viimeiseksi. Seuran johtokunta oli luvannut hoitaa järjestelyt, mutta käytännössä kaikki tekniset järjestelyt olivat tekemättä. Esimerkiksi ajanottoryhmä koottiin vasta kesken juoksun. Juhani Meskanen osallistui itse juoksuun, ja joutui heti maaliin tultuaan selvittelemään tuloksia ja muita asioita aina yömyöhään saakka. Ja samat henkilöt olivat yhtä aikaa ilmoittautumisten vastaanottajina, liikenteenohjaajina reitin varrella ja tanssijoina Jyryn juhlaesityksessä Hesperian puistossa. Luonnollisesti tämä ei voinut onnistua, mikä johti ikävään onnettomuuteen juoksun aikana. Nimittäin eräät liikenteenohjaajat joutuivat jättämään asemapaikkansa miehittämättömäksi lähtiessään kesken kaiken tanssiesitykseen. Ja kävi niin, että tuossa vartioimattomassa paikassa tapahtui juoksijan ja pyöräilijän yhteentörmäys. Juoksija loukkaantui ja joutui Töölön sairaalaan. Inhimillisesti ja Jyryn maineen kannalta tapahtuma oli mitä harmillisin, vaikka juoksijan oma vakuutus korvasikin juoksijan tapaturman.
Saksan ulkoministeri Joschka Fischerin osallistuminen viimeiseen Töölönlahden ympärijuoksuun vuonna 2003 teki tapahtumasta hyvin erikoisen. Hän juoksi kilpailun omien turvamiestensä saattamana yhdessä Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. Jo ennen kilpailua suojelupoliisi kävi jyryläisten järjestäjien kanssa läpi tapahtuman kulkua ja turva-asioita. Juoksun aikana Töölönlahden yllä lensi kaksi helikopteria. Joschka Fischer tuli lentokentältä suoraan juoksun lähtöalueelle mustalla autolla poliisisaattueessa. Kilpailun johtaja Juhani Meskanen joutui lykkäämään juoksun lähtöä kymmenellä minuutilla, jotta Joschka Fischer ehti valmistautua kisaan.
Paikalla oli paljon tiedotusvälineitten edustajia, jotka asettivat tilanteeseen valmistautumattomat järjestäjät aivan uudenlaisten vaatimusten eteen. Mediaväki oli päälle tunkevaa ja tenttasi järjestäjiä kilpailusta ja ulkoministereiden juoksutaustoista. He olisivat myös halunneet puuttua järjestelyihin ja olivat pettyneitä siihen, ettei lehdistölle kyetty järjestämään tarjoilua.