Yleisurheilujaostolla oli yksinoikeus levittää Moskovan olympiakisojen rintamerkkejä Suomessa

Esko Meriluoto

Helmikuussa 1980 Helsingin Jyryn yleisurheilujaostolle ilmaantui mahdollisuus saada myyntiin Moskovan olympiakisojen rintamerkkejä. Merkit oli valmistettu neuvostoliittolaisessa lentokonetehtaassa. Tuolloin sikäläisillä tehtailla oli velvollisuus tuottaa myös kulutustavaroita. Moskovalainen vientiyritys Elegtronzagranpastafka tarjosi merkkejä suomalaiselle tuontiyritykselle Fexima Oy:lle.

Feximalla oli alustava sopimus Työväen Urheiluliiton kanssa merkkien levittämisestä Suomessa. Merkkejä toimitettiin ensin koe-erä, ja jos menekki olisi hyvä, merkkejä toimitettaisiin lisää.

Jostakin syystä TUL kuitenkin luopui hankkeesta, ja tuo koe-erä uhkasi jäädä Feximalle käteen. Feximalla hankkeesta vastasi jyryläinen Juhani Nikkilä, joka oli ollut 1960-luvulla lupaava poikajuoksija ja TUL:n mestari alle 17-vuotiaitten sarjassa. Juhani Nikkilä neuvotteli Jyryn yleisurheilujaoston puheenjohtajan Osmo Tuorilan kanssa mahdollisuudesta, että Jyryn yleisurheilujaosto ottaisi koe-erän merkit levitettäväkseen.

Vielä 7.2.1980 jaoston toimikunnan kokouksessa asia oli vasta keskusteluasteella, mutta pian olympiamerkkihankkeen tarjoama valtava taloudellinen mahdollisuus tempasi yleisurheiluväen innolla mukaansa. Yleisurheilujaosto päätti 6.3.1980 merkkien koe-erän ottamisesta myyntiin.

Rintamerkkien myyntiin tarvittiin rahankeräyslupa, jota Jyry anoi voidakseen myydä 39000 merkkiä, mikä lienee ollut juuri Feximan maahantuoman koe-erän suuruus.

Jyry sai 18.2.1980 rahankeräysluvan Helsingin poliisilaitokselta Helsingin alueelle ja 16.5.1980 Uudenmaan lääninhallitukselta koko valtakuntaan. Lupapäätökset kattoivat 39000 merkin myynnin kolmen markan kappalehintaan.

Merkit olivat neulamerkkejä, kooltaan noin 2 x 2,5 cm, ja niissä oli kymmenen eri kuva-aihetta olympialaisten urheilulajeista.

Jyryn yleisurheilujaosto oli merkkien ainut levittäjä Suomessa, mutta jälleenmyyjinä olivat myös jyryläiset nuoret, Jyryn muut jaostot, muut urheiluseurat sekä yksityiset liikeyritykset.

Jyryläiset aktiivit myivät merkkejä asuintaloissa ovelta ovelle sekä monissa tilaisuuksissa, kuten Kulttuuritalon kuoron konsertissa Kulttuuritalolla 18.4., maastojuoksun piirinmestaruuskilpailuissa Rekolassa 27.4., vapputapahtumissa Hakaniemessä, Senaatintorilla ja Mäntymäellä 1.5., TUL:n maastojuoksumestaruuskilpailuissa Liedossa 4.5. ja Toukolan viestissä 14.5. Merkkejä oli myynnissä myös Kalevan Kisoissa Lappeenrannassa 4.–6.7.

Fexima Oy oli tuonut merkit maahan ilmeisesti melko mitättömään hintaan ja myi merkit edelleen Jyrylle samaten ilmeisesti melko mitättömään hintaan. Niinpä Jyry sai pitää lähes koko vähittäishinnan itsellään. Jälleenmyyjien myyntiprovisiot oli porrastettu siten, että 3 markan ulosmyyntihinnasta Jyryn toiset jaostot saivat pitää 1,80 mk, muut urheiluseurat 1,00 mk sekä jyryläiset nuoret ja yksityiset liikeyritykset 0,50 mk.

Suuria määriä merkkejä tilasivat ja myivät muiden muassa seuraavat urheiluseurat: Haapajärven Leka, Helsingin Työväen Uimarit, Jyväskylän Työväen Pursiseura, Kontion Tapio, Kontulan Kunto, Korson Kaiku, Laajasalon Voima, Tikkurilan Kajastus ja Vantaan Vesikot. Yksityisistä yrityksistä ahkeria merkkimyyjiä olivat Auto-Teho, Merkki-Borg, Soukan antikvariaatti ja Teboil-huoltamot. Jyryläisistä nuorista puolestaan merkkien myynnissä kunnostautuivat Tuija Koskinen, Ari ja Mika Nyman sekä Pirkko Kiiskilä.

Läheskään koko 39000 merkin erää ei saatu myytyä. Kaikkiaan vuoden 1980 olympiamerkkien myynti tuotti yleisurheilujaostolle 8938 markkaa voittoa, mikä lienee ollut huomattavasti vähemmän kuin oli toivottu.