Anja Nykänen syntyi 6.3.1936 Helsingissä. Hänen isänsä Adi Nykänen oli kotoisin Pieksämäeltä ja äiti Siiri Kallislahdesta (Savonlinna). Äiti oli ompelija, ompeli pukuja tyttärilleen Anjalle ja Railille, joka myös voimisteli Jyryn edustusjoukkueessa.  Isä oli peltiseppä.  Lapsuuden kodit olivat Vallilassa ja Kalliossa.  

Anja kävi Kallion yhteiskoulua ja luki tuolloin pitkää englantia. Hän opiskeli ruotsia ja englantia Helsingin yliopistossa valmistuen 1956. Työurasta 29 vuotta hän toimi kielten opettajana Myllypuron koulun ala-asteella. Eläkkeelle Anja jäi 60-vuotiaana vuonna 1996. 

Vuonna 1958 Anjasta tuli Järvinen. Aviopuoliso oli Juhani Järvinen, pikaluistelun maailmanmestari vuodelta 1959, vuoden suosituin suomalainen, vuoden urheilija, Kuuluisuudet ratissa -pystinkin saanut.  Tätä kautta Anjakin tuli luistelun piiriin.  Pariskunnan lapset Jari ja Timo löysivät harrastuksensa liikunnan parista. Jari (syntynyt 1959) pelasi jalkapalloa Ponnistuksessa, ja Timo (syntynyt 1966) pelasi jalkapalloa Valtissa ja luisteli Helsingin Työväen Luistelijoissa (HTL).  Hän luisteli HTL:ssa, hänellä on useita Suomen mestaruuksia ja hän oli Suomen edustaja kaksissa Olympialaisissa. Aktiiviuransa jälkeen Timo toimi Suomen Luisteluliiton valmentajana ja asuu nykyisin Sveitsissä.

Liikunnasta tuli Anjalle tärkeä harrastus ja osa identiteettiä jo lapsena

Anjan houkuttelivat voimistelun pariin Helsingin Jyryn voimisteluharjoitukset Kallion koululla. Vuosi oli 1945.  Uudelleen perustettujen Työväen Urheiluliiton (TUL) ja Helsingin Jyryn jäsenmäärät nousivat sodan jälkeisinä vuosina kohisten.  Mainittakoon, että 40-luvun lopulla sodan jälkeen urheiluseurat ja liikuntaryhmät pursusivat innokkaita lapsia ja nuoria. Kallion koulun salikin oli tupaten täynnä pikkutyttöjä.  

Vuonna 1946 järjestettiin TUL:n ensimmäiset liittojuhlat, joihin Anjakin osallistui tyttöjen ohjelmassa. Hänelle oli valtava elämys voimistella Stadionin nurmella yhdessä satojen tyttöjen kanssa. 

Anjalle Helsingin Jyryn voimisteluharjoitukset ovat olleet tärkeitä lapsesta lähtien.  Niissä harjoiteltiin yhdessä voimistelu- ja tanssiohjelmia. Yhteishenki oli hyvä ja syntyi läpi elämän kestäneitä ystävyyssuhteita.  Sieltä hän sai kipinän seuratoiminnan aktiiviksi.  ”Jäsenmaksut olivat pienet. Puvut kilpailuihin saatiin useimmiten seuralta, joten pystyi olemaan seurassa.”  

Jyryn nuorisotoiminta lähti liikkeelle seuran uudelleen perustamisen myötä. Seuran toimisto Viidennellä linjalla oli paikka, jossa eri lajien nuoret tapasivat toisiaan kulttuuriharrastusten parissa. Oli mm. lausuntakuoro, kisällipojat ja tytöt. Liitto ja piiritasolla järjestettiin henkisiä kilpailuja, joihin seuran ryhmät osallistuivat aktiivisesti. Seuran yhteiset kevätjuhlat ja joulujuhlat keräsivät yhteen lajien harrastajat, usein Kulttuuritalolla.  ”Vaikka jokaisella oli oma laji, puhalsimme yhteiseen hiileen”, toteaa Anja.  

Anja pääsi mukaan Jyryn tyttöjen voimistelujoukkueeseen, jossa olivat myös Rauni Koskinen ja Pirkko Pyykkönen, Jyryn voimisteluvalmentajan Elma Pyykkösen tytär. 16-vuotiaana hän aloitti naisten joukkueessa. Joukkue voitti TUL:n mestaruuden 1953 (Kuva kunniakirjasta). Jyryn voimistelujoukkue, johon Anjakin kuului, voitti TUL:n mestaruuksia aina vuoteen 1968 asti. Voittosarja jatkui vielä 70-luvun alkupuolella. Mestaruudet voittanut naisjoukkue oli lähes sama koko voittosarjan ajan. Kilpailevia seuroja olivat mm. Helsingin Kotkat, Turun Jyry ja Porin Pyrintö.  Vuonna 1969 TUL:n mestaruusmerkillä palkittiin Anja Järvinen ja mm. Terttu Nenonen, Rauni Koskinen, Eila Tauriala, Onerva Rintala, Sisko Salonen ja Maija-Liisa Pitkä. Kaikki naiset ovat jättäneet jälkensä Jyryn voimisteluun ja toimintaan. 

Kannustajien joukko esiintymis- ja kilpailumatkoilla oli merkittävä tuki. Seuran puheenjohtaja Osmo Michelsson saattoi lähteä vaimonsa Lahjan kanssa kannustamaan ryhmää. 

Voimisteluharrastus vei myös ulkomaille. Anjan ensimmäisellä ulkomaan matkalla Bukarestiin vuonna 1953 oltiin kolme viikkoa. Matkustettiin junalla Neuvostoliiton kautta Bukarestin nuorisofestivaaleille. Asemilla oli valtavasti nuoria, joiden kanssa laulettiin ja tanssittiin.  Entisen kuninkaan hevoshallit monine rakennuksineen, jälkiruoaksi saadut suklaaleivokset ja mukavat miestarjoilijat jäivät pysyvästi mieleen.  Jyryn voimistelijoiden joukkue oli iso, ja kaikki majoittuivat samassa huoneessa.  Nuorisofestivaalien avajaiset stadionilla, marssi stadionin läpi oli sykähdyttävä elämys.   Vuonna 1955 Anja oli mukana Varsovan nuorisofestivaaleilla.  Joukkueella oli paljon esiintymisiä ja ”tapasimme paljon muiden maiden urheilijoita”.  1972 oltiin Suomen Nuorison viikolla DDR:ssä – lukuisia esiintymisiä, kivoja tilaisuuksia. Matkasta on olemassa raportti Anjan esitelmämuistiinpanoineen.  Matkojen tuloksena on tullut monia kansainvälisiä ystäviä. 

Seuran valmennus oli korkeatasoista, ammattitaitoista ja monipuolista. Harjoituksissa ei harjoiteltu vain voimisteluohjelmia vaan myös tansseja. Ohjaamassa oli myös tunnettuja tanssitaiteilijoita kuten Elsa Sylvestersson (balettitanssija ja koreografi).  Mm. Aino Numminen (Helsingin kaupungin liikunnan ohjaaja) opetti pallo-ohjelmaa.   Noihin aikoihin elävä musiikki säesti voimistelua.  Eine Töyri soitti pianistina vuosikymmeniä. Hän on levyttänyt mm. Kuntorytmejä. Hän teki ohjelmiin musiikin, säesti kilpailuissa ja harjoituksissa.   

Joukkuevoimistelu on ilmaisullista liikettä. Perusvoimistelutaidot muodostavat lajin pohjan.  Keskustaliikunta, jossa vartalon liike virtaa ja jatkuu, miten liike etenee käsistä, sormenpäistä, tasapaino, piruetit, pyörähdykset, hypyt ovat tärkeitä liikkeitä. Niihin yhdistyvät liikunnan lisäksi rytmisyys, luovuus, esteettisyys ja esiintyjien ilmaisullisuus. Joukkuevoimistelun ohjelmissa korostuu esiintyjien ilmaisullisuus ja ohjelman kokonaisvaltaisuus.